Meksiko - Kuuba

Belizen jälkeen siirryimme Meksikoon, jossa otimme haltuun matkailijoiden suosimat Jukatanin niemimaan rannikot. Ensimmäiseksi tsekkasimme Tulumin, joka ei kuitenkaan täysin vakuuttanut. Rannan ympäristö on jo aikapäiviä sitten rakennettu liian täyteen ja hinnat ovat yli puolet keskustan hintoja korkeammat. Tästä johtuen jouduimme ottamaan telttamajoituskortin käyttöön. Kävimme tarkastamassa toki alueen Maya rauniot, jotka eivät vastanneet ihan mainosten photoshopattuja kuvia. Seuraavana oli vuorossa Playa del Carmen, josta vuokrattiin viikoksi oma huoneisto. Carmenin lähistölla käytiin snorklailemassa muutamassa Cenotessa ja niiden pienissä luolissa. Cenoteja ei kannata jättää väliin kun näillä leveysasteilla liikkuu. Tämän jälkeen siirryimme Cancuniin, josta otimme lennon Kuubaan.

Kuuba oli maa, jonka olen jo pitkään halunnut nähdä. Kuuba on myös ajankohtainen maa siinä mielessä, että Yhdysvaltojen suorittama kauppasaarto voi tulevaisuudessa muuttua. Tämä tulisi vaikuttamaan huomattavasti ennenkaikkea Kuuban talouteen ja turismiin. Kulttuuri on Kuubassa vahva ja se näkyy kaikkialla. Kaupunkeja koristaa todella paljon vanhaa arkkitehtuuria, joka on suurimmaksi osaksi päässyt huonoon kuntoon. Kuuban historia on myös erittäin kiehtova. Vuoden 1959 vallankumousta ei voi olla huomaamatta sillä sodan sankarien kuvat koristavat kotien ja rakennuksien seiniä kaikkialla. Aluksi otimme haltuun Kuuban kaksi tärkeintä kaupunkia, Havannan ja Santiago de Cuban. Näissä kaupungeissa on aluksi vaikeata löytää haluamiaan palveluita poislukien kuitenkin Casa particularit eli kotimajoitukset, jotka ovat täällä todella korkealaatuisia ja halpoja. Hihasta repijöitä eli hustlereita on todella paljon ja ne ärsyttävät aluksi. Kaupunkeihin pääsee kuitenkin sisään niissä hieman aikaa vietettyään ja niistä oppii pitämään. Näiden kaupunkien lisäksi kävimme Trinidadissa ja Playa Largassa, jotka ovat rantakohteita. Rannat eivät kuitenkaan ole Kuuban vahvimpia puolia, mutta ehdottomasti vierailun arvoisia.

Reissu lähenee nyt loppuaan ja ylihuomenna on paluulento Suomeen. Taas yhtä kokemusta rikkaampana suosittelenkin kaikkia vaiheilijoita myös lähtemään reissun päälle!

Honduras - Guatemala - Belize

Utilan saarella oli yllättävän rento karibialainen tunnelma ja dikkailtiin kovasti meiningeistä. Saarella on todella halpaa sukeltaa ja suorittaa kursseja, joiden perässä suurin osa reissaajista saarelle päätyykin. Kävin tekemässä kaksi nastaa sukellusta, mutta valashait jäivät valitettavasti näkemättä. Tän jälkeen palattiin mantereen puolelle ja suunnattiin viidakkoon La Ceiban etelä puolelle. Majotuttiin mukavassa guesthousessa ja käytiin sieltä käsin vaeltamassa sekä laskemassa koskea. Sitten matka jatkui Copan ruins kaupunkiin Hondurasin länsi rajan tuntumaan. Copanin ruins viittaa hienoihin Maya-raunioihin, jotka sijaitsevat kilometrin kaupungin ulkopuolella. Tehtiin päivän kierros raunioille ja meidän lisäksi alueella oli vain parikymmenta muuta turistia. Rauniot ovat kuuluisat varsinkin hyvin säilyneistä kaiverruksista ja patsaistaan, jotka ovat säilyneet selkeinä tuhansien vuosien ajan.

Tästa matka jatkui rajan yli Guatemalan tulivuorien ympäröimään Antiguan kaupunkiin. Yhtenä päivänä patikoimme aktiiviselle Pacaya tulivuorelle, joka tuprutteli savua tasaisin väliajoin. Vuoren huipulla kuuma laava tuntui maaperan läpi ja pystyimme grillaamaan yhdessä muiden turrejen kanssa vaahtokarkkeja kovettuneen laavan lämmössä. Sitten bussilla keskimaahan Semuc Champeyn luonnonpuistoon. Kyseinen luonnonpuisto on kuuluisa sen luonnon muovaamista uima-altaista ja vesiputouksista. Näiden lisäksi seikkailtiin luolassa ja tubailtiin jokea pitkin traktorin sisäkumeilla. Sitten El Estorin kaupunkiin Guatemalan suurimman järven Lago de Izabalin rantaan. Tultiin kaupungissa kipeiksi ja jouduttiin jumittamaan viikko tässä nevari-kaupungissa. Yhtenä päivänä tehtiin veneretki järvelle ja nähtiin apinoiden ja liskojen lisäksi myös manaatteja. Sitten bussilla pohjoiseen Floresin kaupunkiin, josta teimme päiväretken Tikalin raunioille. Tikal sijaitsee tiheän viidakon keskellä ja sitä pidetään yhtenä hienoimpana Maya-kaupunkina ja sitä se epäilemättä on.

Sitten kävelimme portaalin läpi, joka vei meidät Caye Caulkerin saarelle Belizeen. Saarelta jäi mieleen ennenkaikkea snorklausretki. Eräällä spotilla meidän kippari heitti veteen pikkukaloja, jonka jälkeen paikalle kaarsi rauskuja ja haita, joista isoimmat olivat pari metrisiä. Eläimet olivat niin tottuneita ihmisiin, että niiden kanssa pystyi uida ja koskea kädellä. Se kuinka eettistä näiden syöttäminen on voidaan olla montaa mieltä, mutta kokemuksena kyllä mieleenpainuva.

Panama - Costa Rica - Nicaragua

Panama Cityssä nautittiin loistavasta vierainvaraisuudesta, mutta matkan oli jatkuttava ja navigoimme kohti San Blasin saariryhmää. San Blasin saaristo sijaitsee Panaman Karibian puolisella rannikkoalueella ja se koostuu yli 300 saaresta. Guna Yala nimistä aluetta hallinnoivat Kuna-intiaanien heimo. Saarille on rakennettu jonkin verran resortteja heidän toimestaan, mutta suurten yhtiöiden hotelliketjut loistavat mukavasti poissaolollaan. Otettiin haltuun kaksi sähkötöntä valkohiekkaista saarta, joissa nukkuminen tapahtui yksinkertaisissa bambumajoissa ja teltoissa. Päivät sujuivat leppoisasti snorklaillen ja riippumatossa kirjoja lueskellen. Välillä hommat meinasivat lipsahtaa jopa hc:n chillauksenkin puolelle.

San Blasista jatkettiin Panaman pohjoiskärkeen Boqueten idyliseen vuoristokylään. Sieltä bussi taas alle ja rajan yli Costa Rican puolelle Dominicalin surffi spotille. Surffattiin menemään pari päivää ja sitten suunnaksi Mount Chirippon luonnonpuisto, joka lepää maan isoimman vuoren juurella. Päätettiin yhteistuumin jättää vuoren huiputus (3800m) välistä ja tyydyttiin sen sijaan samoilemaan muita päivävaellus reittejä. Puistoissa olisi ollut mahdollista spotata vaikka mitä vipeltäjää mm. puuma tai jaguaari. Meidän okulaareihin osui kuitenkin enimmäkseen lintuja kuten tukaani. Vuorten rauhasta siirryimme sitten hektiseen ja nuhjuiseen San Josen pääkaupunkiin, jossa meidän piti viettää yksi yö ennen siirtymistä Nicaraguaan. 

Nigaraguassa palattiin taas kuningaslajin eli lainelautailun pariin San Juan del Surin kylässä. Nyt mun vanhat Indonesiassa aikanaan hankitut timantinkovat skillssit heräsivät henkiin ja onnistuin saamaan muutamat aallot. Sitten bussilla Leonin kolonialistiseen kaupunkiin, joka oli täynnä espanjalais-sävytteistä kulttuuria ja arkkitehtuuria. Lämpotila nousee täällä paikkapaikoin yli 35c:n ja varsinkin kaupungeissa ilma seisoo ja on hemmetin kuuma. Tämän johdosta myös meidän sniiduilijoiden oli turvauduttava AC-huoneeseen. Leonista sitten pitkä minivan kyyti Hondurasiin ja La Ceiban kaupunkiin, josta otettiin lautta Utilan saarelle. Taalla olisi tarkoitus jatkaa taas sukellusharrastusta ja toiveena olisi spotata alueella hengailevia valashaita.

Dominica - Guadeloupe - Puerto Rico

Sitten hommat etenivät niin, että otettiin Bequialta lautta pääsaarelle, josta sitten lento Dominicaan. Dominican saari poikkeaa aika paljon muista Karibian saarista sillä se on paljon vehreämpi ja suurimmaksi osaksi sademetsää. Saari ei ole myöskään kovin turistisoitunut, jolle yksi syy on ettei saarella ole juurikaan hiekkarantoja. Mutta jos dikkailee trekkailusta, dyykkaamisesta, vesiputouksista ja kuumista lähteistä niin saari on the place to be. Me majotuttiin ekat neljä yötä Airbnb:n kautta mökissä, joka oli keskellä isoa trooppista puutarhaa ja saatiin kerätä hedelmiä niin paljon kuin haluttiin kämpän hintaan. Tän jälkeen vuokrattiin auto viideksi päiväksi ja kierrettiin saari ympäri.

Sitten lautta Ranskan saarille Guadeloupeen. Taas ihan uudenlainen saari sillä tunnelma oli kuin Eurooppaan olisi saapunut. Moottoriteillä oli kolme kaistaa ja kaupassa samat valikoimat kuin City marketissa. Me vuokrattiin taas auto, joka helpotti saaren kiertelyä. Sohvasurffattiin kahdessa eri paikassa ja erittäin mukavat ihmiset sattuivat kohdalle. Meidät vietiin snorklaamaan, suppaamaan, rafloihin jne. Tosi jees hommaa siis, suosittelemme. Kävin myös tekemässä reissun toisen laitesukelluksen. Se oli mun ensimmäinen hylkysukellus ja tällä kertaa hommat pelitti ja kivaa oli.

Sitten lento Puerto Ricoon, jossa tunnelma vaihtui Euroopasta Amerikkaan sillä Jenkkien saari oli kyseessä. Vietettiin siellä vain kolme päivää ja hengailtiin suurimmaksi osaksi vanhassa kaupungissa mm. vanhoja linnotuksia kierrellen. Sieltä lensimme Panamaan, jota ennen meillä oli kuitenkin 18 tunnin välilasku Dominicassa. Dominicassa oli just sattunut pidempi sähkökatkos ja me ei saatu rahaa nostettua mistään. Tämän seurauksena jouduttiin pummimaan maasta poistumisrahat lentokentällä ja lupailla guesthousen omistajalle, että lähetetään rahat Western Unionin kautta myöhemmin ( lähetettiin ;) ). Näitten koukkujen kautta sitten Panama Cityyn ja täällä ollaan majotuttu Hannan lentokentällä tapaaman Chileläisen hepun luona. Meillä on oma huone 25 kerroksessa ja talon alakerrassa on uima-allas. Suuren maailman tyyliä siis havaittavissa.

Grenada - St Vincent & Grenadiinit

Vietin reilun viikon verran aikaa pohjoisessa pikku kyliä tutkien ja välillä kaakaotilalla töissä auttaen. Mieleen jäi käynti vanhassa rommitislaamossa, muskottitehtaalla, päivän trekki Grenadan korkeimmalle huipulle ja snorklaaminen maailman ekassa vedenalaisessa "veistospuistossa". Sen jälkeen koittikin odotettu hetki sillä Hanna saapui mestoille ja on mun seurana aina reissun loppuun saakka. Kun saatiin Hannan jetlag selätettyä niin vuokrattiin auto ja kierreltiin sillä saarta ja käytiin tarkastamassa muutamat vesiputoukset.

Sitten otettiin lautta Grenadan pienemmälle saarelle Carriacoulle, josta dikkailtiin todella paljon. Vietettiin yks yö myös pienellä Petit Martiniquen saarella. Kävin pitkästä aikaa laitesukeltamassa, koska näitä sukellusvesiä ja koralleita ei voinut jättää välistä. Veden alta bongasin mm. pari merihevosta ja mustekalan. En pystynyt kuitenkaan täysin fiilistellä sukelluksesta sillä energia (ja happi) kului harmittavasti rikkinäisten regulaattorien ja vuotavan maskin kanssa taistelemiseen.

Sitten saarihyppely jatkui Union islandille, joka kuuluu St Vincent ja Grenadiinien saariryhmään. Saarella syötiin elämämme ensimmäiset hummerit idyllisessä Chatham Bayssa. Kaikkein hienoimpana kokemuksena jäi mieleen päivän veneretki Tobago Caysin saarille, jossa vesi oli naurettavan turkoosia ja hiekka valkoista. Siihen päälle vielä erittäin kovat kala barbequet ja snorklaaminen isojen kilpikonnien kanssa! 

Union islandilta taas uusi lautta pohjoisemmaksi ja Bequian saarelle. Erittäin pärähdyttävä saari jälleen eikä hintataso ole kovin korkea. Joutuukin ihmettelemään miksi muut raissajat koostuvat pelkästään eläkeläisistä, purjehtijoista, häämatkalaisista ja reppureissaajat loistavat poissaolollaan?

Trinidadin karnevaalit

Charlotteville osoittautui tosiaankin rennoksi paikaksi ja vietin siellä reilu viikon verran. Tutustuin paikalliseen kundiin, jonka kanssa vietin enimmäkseen aikaa. Se linkkas mut sen kalastaja frendille, jonka kanssa oltiin päivä kalassa. Saaliiksi saatiin tonnikaloja, redsnappereita ja iso kasa muita kaloja, joita en ollu ennen nähnytkään. Isoimmat reilu kolme kilosia. Illalla duunattiin niistä hyvät dinnerit kimpassa. Yksi päivä meni yllättäen raksahommissa. Käytiin raivaamassa vanhemman naisen pihaa, josta saatiin palkaks lounas, vähän taskurahaa ja pari säkkiä hedelmiä. Kolmas säkillinen käytiin nyysimässä kotimatkalla naapureilta.

Sitten siirryin länsirannikolle ja otin vähän sitä haltuun. Tutustuin ruotsalaiseen rastahemmoon, jonka kanssa vietin parit päivät. Yhtenä päivana oltiin liftaamassa biitsiltä pois ja päädyttiin sitten extempore seuraamaan Tobagon steelband kisojen finaalia. Steelband on paikallinen musatyyli, jossa isoimmissa bändeissä soittaa yli 140 rumpalia. Sitten takaisin etelään, jossa tutustuin slovenialaiseen pariskuntaan, joiden kanssa otettiin lautta Trinidadiin. Oli vuorossa vuoden odotetuin tapahtuma eli maailman toiseksi isoimmat karvevaalit. Karnevaalien pääpäivät on paikallisille palkallisia vapaapäiviä ja koko keskusta muuttuu biletantereeksi. Homma toimii niin, että parisataa skobetorneilla varustettua rekkaa pyörii keskustaa ympäri ja jengi seuraa niitä. Puvut ja muu rekvisiitta näyttelee myös isoa osaa ja eri joukkueet kilpailee toisiaan vastaan eri kategorioissa. Erittäin kova meininki.

Karnevaalien jälkeen otin lennon Grenadaan. Otin tietoisen riskin ja mulla ei ollut jatkolentoa ostettuna tulliin saavuttaessa. Tästahan ne ei ollenkaan tykännyt ja yli tunnin sain painia ja räpsytellä silmiä ennen kuin pääsin maahan. Grenada on about Tobagon kaltanen mesta, jossa viljellään mausteita, dikkaillaan rommista ja reggaesta. Tokana päivänä astuin biitsillä merisiilin päälle ja jouduin pari paivää ottamaan iisisti. Nyt jalka on ok ja oon siirtynyt pohjoiseen pikkukylään ja og pikkufarmille, jossa viljellaan pääosin kaakaota. Näyttäisi sellaselta mestalta, jonne voisi virittää riippumaton taas vähän pidemmäksi aikaa!

Florida - Tobago

Blogihommat jatkuu. Vuorossa olisi uusi reissu, joka pauttiarallaa kulkee näin: 2 viikoa Jenkeissa, 3 kuukautta Karibialla ja 2 kuukautta Väli-Amerikassa. Tekstiä ajattelin tipautella noin kolmen-neljän viikon välein. Teretulemast seuraamaan reissukuulumisia. 

Reissu alkoi 13.1 lennolla Jenkkeihin Orlandoon. Lennolla tulin samantien kipeeksi ja kuume nousi aika korkeelle, joten varsin mallikkaasti lähti siis hommat käyntiin. Parit päivät makasin sängyn pohjalla, jonka jälkeen lähdin puolikuntosena tarkastamaan lähitienoon suurimman nähtävyyden eli Disney Worldin. Sehän osottautui ihan älyttömäks kompleksiks ja siellä olisi ollut kierrettävää viikoks. Päädyin itse menemään Magic Kindom nimiseen puistoon, joka on se perinteinen mesta linnoineen ja Mikki hiirineen. No se käynti osottautui pettymykseks sillä siellä oli ahdistavan paljon jengiä ja jonottamista. Puisto oli myös tosi kaupallinen, kallis sekä suunnattu muksuille.

Tän jälkeen suuntasin bussilla kohti Miamia ja majotuin legendaariselle South Beachille. Siellä tuli tavattua pari suomijamppaa ja pari paikallista heeboa, joiden kanssa käytiin kattomassa NHL peli Florida panthers - Vancouver canucks. Yhtenä aamuna sain sit tekstarin kaverilta kotopuolesta, että missäpäin oon, johon sitten vastasin antamalla osoitteen. 15min kesti ja oven eteen kaarsi Mustang avoauto. Ilari on yks harvoja ihmisiä maailmassa, joka pystyy tälläseen varoittamattomaan toimintaan! Sen kanssa käytiin sitten katsomassa villejä alligaattoreita Evergladesin luonnonpuistossa ja NBA ottelu Miami heat - Oklahoma thunder. Loppuajan jenkkiässä vietin Holliwoodissa Fort Lauderdalessa. 

Sitten oli vuoro iskeä Karibialle ja tarkemmin ottaen Tobagon saarelle. Täällä on nyt tullut reilu viikko otettua lepiä. Täällä saarella on näin ensikokemalta erittäin asiallinen meininki eikä asioista turhaan hötkyillä. Aluksi palloilin saaren eteläpuolella, johon suurin osa lomailijoista jää pyörimään. Nyt oon kuitenkin siirtynyt saaren pohjoiskärkeen Charlottevillen kalastajakylään. Tää on sen verran mukava mesta, että kelasin jumahtaa tänne jokskin aikaan.