Pariin viikkoon on mahtunut vähän kaikenlaista. Töitä on edelleen riittänyt tarpeeksi ja rahaa on jäänyt hitusen talteen parin aktiviteetin varalle. Tehtiin mm. kämppiksen Jonin kanssa pimeesti pihatöitä muutamalle paikalliselle mamalle. Meidän työnkuvaan kuului auttaa pihatöissä eli haravoida, kitkeä rikkaruohoja, pestä uima-allasta jne. Erittäin suffelia hommaa ja verottoman palkan lisäksi saatiin luksus lounaat jälkiruokineen talon puolesta eli ei pöllömpi homma olleskaan. Nyt tällä hetkellä oon töissä tosi isolla työmaalla ja duunia riittänee niin pitkäks aikaa kun vaan haluun painaa menemään. Tehdään asfalttia, kaivetaan putkia esiin ja muuta fyysistä duunia mikä kyllä passaa oikein hyvin. Työkaverit on kunnon vanhanliiton duunareita ja ne kyllä tietää miten hommat kuuluu tehdä ja koska pidetään körssin mittanen tauko. Nyt kun on alkanut jo kunnon kelitkin niin työpäivän jälkeen pomot on pitänyt työntekijöiden nesteytyksestä huolen ja ollaan jääty juomaan monena päivänä kylmää bisseä ja heittämään lähmää koko porukalla.
Italialaisen Manuelin meille myymä auto ei ole osottautunut ihan niin helmeksi kuin me luultiin. Kolmen viikon ajon jälkeen pamahti ensiksi starttimoottori rikki ja nyt viime viikolla jäähdytinnesteen tankkiin tuli reikä jonka seurauksena koko moottori voi olla dead and gone. Kattoo mikä on mekaanikon diagnoosi ja pitääkö passiittaa koko kiesi peltipurkkien hautausmaalle. Onneks on kavereita jotka lainaa autoa tarvittaessa ja kuskaa duuniin aamusin.
Kämpällä ravaa kokoajan vieraita ja ollaan majotettu iso kasa jengiä väliaikasesti muutaman oluen vuokramaksua vastaan. On kiva tavata kokoajan uusia ihmisiä ja kuulla uusia juttuja. Täällä reissun päällä tulee ylipäätäänkin opittua ja koettua kokoajan jotain uutta. Asioita tulee kelailtua jotenkin eri perspektiivistä ja voikin kliseisesti sanoa, että kyllä se matkustaminen avartaa.
Elämä Queenstownissa sujuu mainiosti. On erittäin lepposta kun on oma kämppä ja auto käytössä. Ei tarvitse kattoa omien kamojensa perään ja muutenkin elämä on huomattavasti mukavampaa ja huolettomampaa kuin hostelleissa. Kämppisten kanssa on sujunu tosi hyvin eikä toistaseksi ole syntynyt mitään ongelmia ja homma pelittää. Töitä on riittänyt tarpeeksi ja olin vajaat kolme viikkoa hionta firmassa töissä ja se kyllä riitti siltä saralta, koska työ oli aika raskasta, pölystä ja muutenkin hanurista :-) Sen jälkeen oon ollu erilaisissa raksa hommissa, kuskina ja muuttomiehenä. Palkka on minimi eli joku 9e tunnilta, mutta työnvälitysfirmaa yksin pyörittävä Mike on hyvä tyyppi ja se heittää ja hakee joka päivä meijät kaikki työntekijät töistä.
Lämpömittarin lukemat on tässä viimeisten viikkojen aikana noussut sinne parinkympin paremmalle puolelle ja shortsit ja t-paidat on viimein nähneet päivänvalon. Vapaa aika on tullutkin käytettyä lähinnä ulkoilemalla ja lähitienoon trekki reittejä koluten. Valinnan varaa on paljon ja pystyt valita itelles sopivan pitusen ja näkösen reitin mieles mukaan vaikka joka päivä.
Kalastamaankin ois tarkotus päästä mahollisimman nopeasti sillä oon kuullut, että tässä vieressä on erittäin tykit kalastus mahdollisuudet. Sain parilta kivenkovalta kalamiheltä jo muutamat secret spotit selville ja ens liksasta pitäis vielä lohkasta kalastusluvat kuntoon niin pääsis uittamaan vihdoin sitä paikallista rapalaa.
Muutamat fresbeet on tullut ostettua ja Queenstown parkin fribarata on tullut muutaman kerran heitettyä. 18-väyläinen ja erittäin idylinen ja huollettu, valitettavasti vähän liian helppo, eikä tarpeeks jujuja mutta heittelee sitä ihan mielellään.
Milford track vaellusreitin lumivyöry tilanne tasaantui vihdoin ja viimein, joten päästiin tekemään vaellus jonka perässä me alunperin saavuttiin Queenstowniin. Milford track on Uuden-Seelannin tunnetuin vaellusreitti ja se on yksi yhdeksästä "Great walks" reiteistä. Sen takia reitin tekeminen on suht kallista ja tosi suosittua. Vaelluskausi pyörähti just käyntiin ja kyseinen reitti on seuraavat kolme kuukautta buukattu joka päivältä täyteen. Reitin pituus on 55km ja se kävelemiseen varataan kolme yötä ja neljä kävelypäivää. Me tehtiin nopea päätös heti kun kuultiin, että reitti on taas auki ja saatiin seuraavalle viikonlopulle varattua erätuvista vaadittavat sänkypaikat ja ostettiin helikopteri kuljetus vaarallisten osuuksien varalle. Meillä kävi älytön tuuri säiden kanssa sillä kolme päivää neljästä paistoi aurinko ja yhtenä päivänä satoi vettä. Näkyvyys oli tosi hyvä ja päästiin nauttimaan täysin syystä hypetetyistä maisemista hyvillä fiiliksillä. Lumihuippusia vuoria, vesiputouksia (mm. maailman viidenneksi korkein Sutherland falls 580m) ja muutenkin satumaisia maisemia riitti joka päivälle. Ei jouduttu myöskään turvautumaan helikopteri kyytiin, koska hyvien säiden takia reitti oli turvallista kävellä ja meille palautetaan rahat maksetuista lipuista. Miehistö kesti, varusteet kesti, uskomaton reissu ei muuta kuin kohti seuraavia vaelluksia siis.
