Hommat etenee Blenheimissä suunnitelmien mukaisesti ja mutkittomasti. Päivät kuluu viinitiloilla ja illat hostellilla, jossa on erittäin lepponen meininki ja muutenkin viihtyisää kun ehtii tutustua kunnolla muihin. Jokainen talon asukki on täällä duunia etsimässä ja koittaa säästää rahaa taas jatkaakseen matkaansa.
Arki siis pyörii ja töitä on riittänyt ihan hyvin. Parin viikon vaijerien nostelun jälkeen hommat muuttuivat huonojen viinirypäleiden lajitteluun ja puskien leikkaamiseen. Hanttihommaa vaikka onkin ja minimipalkalla painetaan niin yllättävän hyvin vielä toistaiseksi jaksaa sykkiä.
Rahaa täällä ollaan tosiaan keräämässä ja meikäläinen on vienyt sniiduilun ihan uudelle levelille sillä nukun teltassa (johon tosin roudasin vietäripatjan) elän vege ruokavaliolla ja myös viihteelle menemistä on pitänyt vältellä.
Pilkettä tylsään työntekoon tuo vapaapäivinä tehdyt reissut lähitienoolle ja Marlborough soundin suunnalle. On kyllä letkeetä vaan kierrellä paikkoja ilman sen kummempaa päämäärää. Aamulla on kiva herätä rannalle pystytetystä teltasta ja voi heti käydä dippaamassa meressä. Road tripit kunniaan!
Vielä olisi tarkoitus paiskia hommia pari kolme viikkoa, jonka jälkeen pitäisi olla tarpeeksi taateleita kasassa pohjoissaaren valloittamista varten. Motivaatiota työntekoon tuo toki teito siitä, että takataskussa kuumottaa jo lentoliput Tongalle tyynelle valtamerelle marraskuuksi :-)
Vietettiin farmilla viikon verran, jonka jälkeen nostettiin kytkintä ja suunnattiin itä rannikolle. Reitti kulki Dunedinin kautta Otago Penisulaan, josta jatkettiin taas seuraavana päivänä pohjoiseen rantaa seuraten Banks Penisulaan, jossa tehtiin päivä trekki hienoissa maisemissa.
Roadtrip sai päätösen Christchurchiin, jonne päätettiin mennä myymän auto kun se vielä kulki. Majotuttiin mun vanhojen kamujen kämpille ja lähettiin kiinnittelemään myynti-ilmotuksia hostellien seinille. Eikä ehtinyt kauaan nokka tuhista kun jo samana päivänä tuli yhteydenotto ja vietiin Israelilaiset kaverukset koeajolle. Seuraavana päivänä auto näytätettiin mekaanikolla, joka sanoi, että auto on suht hyvässä kunnossa vain takarengas piti vaihdatuttaa. Auto meni lopulta kaupaksi 2930$ eli 480$ enemmän mitä siitä alunperin maksettiin. Oltiin ihan fiiliksissä hyvästä diilistä kun kahden päivän jälkeen Israelilaiset soitti, että auto on levähtänyt keskelle moottoritietä. Moottori oli pamahtanut jostain syystä ja auto oli korjaus kelvoton. Palautettiin pojille 300$, jotka oli kiitollisia siitä pienestä avusta ja kaikki oli lopulta tyytyväisiä. Ei kai voi muuta kelailla kuin, että onneksi ei ajettu kahta päivää pidempään itse tolla autolla.
Iida jäi sitten Christchurchiin asuskelemaan ja odottelemaan sen porukoita saapuvaksi, jotka on tulossa moikkaamaan sitä piakkoin. Meikäläinen taas otti bussin alle pohjoista kohti, jossa olisi tiedossa konemusiikki festarit jossain Nelsonin alapuolella keskellä ei mitään. Sain hoidettua peruutuspaikat bussista ja loput matkasta suhasin paikallisbussilla ja löysin kuin löysinkin perille. Queenstown kämppisten kanssa sitten vietettiin hauska uusivuosi ja mun synttärit Suomen festareita muistuttavissa merkeissä. Parhaat bileet löytyi arvatenkin hitusen mutaiselle parkkipaikalle kasatulta leirintäalueelta.
Festarit jäi taakse ja me lähettiin poikien pakulla töiden etsintään. Parin päivän metsästyksen jälkeen töitä löytyi nevari kaupungista Blenheimista, jossa pidetään tällä hetkellä majaa vanhaan baariin rakennetussa hostelissa. Erittäin asiallinen paikka ja ekana iltana meitä odotti grillijuhlat. Tarjolla oli vartaassa kokonaisena käristetty possu ja paikkalliset hanaoluet.
Ollaan tehty töitä paikallisilla viinitiloilla ja viikon verran ollaan nyt nosteltu viinipuita suojaavia vaijereita kohdilleen. Aikamoista toistoa siis, mutta kun mittarissa on lämpöä 30c, yläpelti on paljaana ja musat korvissa niin eiköhän tätä tovin kestä :-P Tarkoitus olisi reilu kuukauden tehdä töitä ja säästää mahdollisimman paljon rahaa seuraavia reissuja varten!
Viimeinen viikko Queenstownissa vierähti nopeasti. Hotellilla riitti töitä kalusteita roudaillessa ja kootessa. Tuli vihdoin ja viimein käytyä "pakollisessa" hamppari raflassa Fregburgerissa. Myös Hobitti elokuvan ensi-ilta näki päivänvalon ja se tuli toki myös tarkastettua. Kämppä saatiin siivottua monttubileiden jäljiltä siedettävään kuntoon ja saatiin taluuvuokra onnellisesti takaisin.
Sitten niin pitkään odotettu roadtrip sai alkaa. Lähdettiin Iidan kanssa paahtamaan meijän luotto Mazdalla etelää kohti ilman sen kummempia suunnitelmia. No 50 kilsan jälkeen konepellin alta alkoi tuprutella savua ja oli jo savet valahtaa kalsareihin, mutta onneks kyseessä olikin vain pieni öljyvuoto ja auto sinnitteli kuin sinnittelikin sen jälkeen koko reissun loppuun saakka. Meijän reitti kulki pitkälti rantaviivaa mukavasti seuraillen ja suihkut tuli hoidettua merivedessä. Reilut kaksi viikkoa tien päällä autossa nukkuen ja retkiruokaa syöden se se on elämää. Erityisesti Catlins niminen alue jäi mieleen, jossa nähtiin merileijonia, keltapääpingviineitä, hylkeitä ja kirsikkana kakun päällä päästiin uimaan meressa villien Hector delffiinien kanssa. Muutama parvi tuli utelemaan ihan metrin päähän meistä ja yksi haave tuli tältä veikolta toteutuneeksi :-)
Joulun ajaksi mentiin WWOOF:aamaan Marama luomufarmille lähelle Balcuthaa. Erittäin mukava pariskunta Graham ja Giselle ottivat meijät luokseen tilalle, jossa eletään lähes omavaraisesti ja lihat, vihannekst ja juurekset joita syötiin jokapäivä oli luomuinta luomua omalta tilalta. Perheesen kuuluu kourallinen koiria ja kissoja, 4000 lammasta, lehmiä, kanoja jne. Wwooffaamisen ideana on, että n. neljän tunnin työtä vastaan sulle tarjotaan majoitus ja kaikki sapuskat.
Meijän vastuulla oli eläimistä huolehteminen ja joka päivä alkoikin aamu seitsemältä kolmen lehmän lypsyllä, eläinten ruokinnalla ja kananmunien keräämisellä. Hauskaa ja mielenkiintoisia hommia varsinkin tälläselle kaupunkilais juntille. Päivät venähti monesti yli nelituntisiksi, mutta se ei kyllä menoa haitannut. Mieleen jäi erityisesti 800 lampaan keritseminen ja ei voi kuin hattua nostaa niille paimenille, jotka oli koneet käsissä itse keritsemis hommissa suht rankan näköstä hommaa.
Joulupöytään taiottiin Iidan kanssa Suomalaisia perinteitä unohtamatta imellettyä perunalaatikkoa, pipareita ja joulutorttuja. Syötiin hyvin, vaihdettiin muutamat lahjat ja kuunneltiin joululauluja. Vaikks pöytä olikin koreana niin pitää myöntää, että kyllä vähän tuli Suomen joulupöytää ikävä :-)
