Utilan saarella oli yllättävän rento karibialainen tunnelma ja dikkailtiin kovasti meiningeistä. Saarella on todella halpaa sukeltaa ja suorittaa kursseja, joiden perässä suurin osa reissaajista saarelle päätyykin. Kävin tekemässä kaksi nastaa sukellusta, mutta valashait jäivät valitettavasti näkemättä. Tän jälkeen palattiin mantereen puolelle ja suunnattiin viidakkoon La Ceiban etelä puolelle. Majotuttiin mukavassa guesthousessa ja käytiin sieltä käsin vaeltamassa sekä laskemassa koskea. Sitten matka jatkui Copan ruins kaupunkiin Hondurasin länsi rajan tuntumaan. Copanin ruins viittaa hienoihin Maya-raunioihin, jotka sijaitsevat kilometrin kaupungin ulkopuolella. Tehtiin päivän kierros raunioille ja meidän lisäksi alueella oli vain parikymmenta muuta turistia. Rauniot ovat kuuluisat varsinkin hyvin säilyneistä kaiverruksista ja patsaistaan, jotka ovat säilyneet selkeinä tuhansien vuosien ajan.
Tästa matka jatkui rajan yli Guatemalan tulivuorien ympäröimään Antiguan kaupunkiin. Yhtenä päivänä patikoimme aktiiviselle Pacaya tulivuorelle, joka tuprutteli savua tasaisin väliajoin. Vuoren huipulla kuuma laava tuntui maaperan läpi ja pystyimme grillaamaan yhdessä muiden turrejen kanssa vaahtokarkkeja kovettuneen laavan lämmössä. Sitten bussilla keskimaahan Semuc Champeyn luonnonpuistoon. Kyseinen luonnonpuisto on kuuluisa sen luonnon muovaamista uima-altaista ja vesiputouksista. Näiden lisäksi seikkailtiin luolassa ja tubailtiin jokea pitkin traktorin sisäkumeilla. Sitten El Estorin kaupunkiin Guatemalan suurimman järven Lago de Izabalin rantaan. Tultiin kaupungissa kipeiksi ja jouduttiin jumittamaan viikko tässä nevari-kaupungissa. Yhtenä päivänä tehtiin veneretki järvelle ja nähtiin apinoiden ja liskojen lisäksi myös manaatteja. Sitten bussilla pohjoiseen Floresin kaupunkiin, josta teimme päiväretken Tikalin raunioille. Tikal sijaitsee tiheän viidakon keskellä ja sitä pidetään yhtenä hienoimpana Maya-kaupunkina ja sitä se epäilemättä on.
Sitten kävelimme portaalin läpi, joka vei meidät Caye Caulkerin saarelle Belizeen. Saarelta jäi mieleen ennenkaikkea snorklausretki. Eräällä spotilla meidän kippari heitti veteen pikkukaloja, jonka jälkeen paikalle kaarsi rauskuja ja haita, joista isoimmat olivat pari metrisiä. Eläimet olivat niin tottuneita ihmisiin, että niiden kanssa pystyi uida ja koskea kädellä. Se kuinka eettistä näiden syöttäminen on voidaan olla montaa mieltä, mutta kokemuksena kyllä mieleenpainuva.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti