Routeburn track

Kaverilla oli synttärit ja vietiin se yllätyksenä pelaamaan paintball:ia Cromwelliin. Vaikka pelin hinta oli suht halpa niin yllätyksenä tuli, että paikan neljä kenttää oli erittäin mintissä kunnossa. Kentille oltiin rakennettu kokonaisia hökkelikyliä, jossa piti seikkailla ja ampua kaikkea mikä liikkuu. Myös auton ja lentokoneiden raadot kentillä nosti sotimisvietin tappiinsa ja hemmetin hauskaa kyllä oli.

Käytiin viime viikonloppuna heittämässä Routeburn track, joka on Milfordin lisäksi yksi Great walkeista. Telttapaikat ja hutit oltiin reitin yhdeltä osuudelta buukattu täyteen, joten tyydyttiin kävelemään vain 2/3 reitistä mikä kyllä lopuksi osoittautui erittäin hyväksi tilanteeksi. Nähtiin jokatapauksessa reitin ns. himmeimmät osuudet ja meille jäi ylimääräistä aikaa, joka mahdollisti sivureittien tekemisen ilman painavia rinkkoja ja kiivettiin mm. Conical hillille ja sen maisemat kyllä pysäytti.
Takaisin ajettaessa kaasuteltiin meijän täyteen tungetulla pakettiautolla Paradise nimiseen paikkaan, jossa on kuvattu mm. LOTR:in Isengard ja Lorien kohtauksia. Tais siellä pari Enttiäkin vilahtaakkin takapajukoissa.

Auto päädyttiin pitkän arpomisen tuloksena laittaa kuntoon. Noh ei ollut halpa paukku, mutta kuntoon tuli ja nyt kokeillaan laittaa se myyntiin tai vaihtaa toiseen hitusen luotettavampaan nelipyöräiseen. Säästöt ja huumorintaju on jo ehtinyt mennä ton auton kanssa. Viime viikolla auton sivuikkuna pamahti rikki pelkästään ovea avatessa, mutta ei siitä sen enempää manailemaan en mä ois halunnutkaan laittaa autoon uponneita dollareita down hill baikkaamiseen tai keinumiseen maailman isoimmassa keinussa niinkuin suunnitelmissa alunperin oli :-). 
Viikon päästä olisi vihdoin tarkoitus jättää jäähyväiset meidän Queenstownin kodille ja iskeä tienpäälle. Suunnitelmissa olisi olla pari viikkoa tienpäällä ja kiertää etelä-saarta. Sitä innolla odottaen painan tän viikon vielä töitä kalustaen hotellia ja asentaen raha-automaatteja.

Duunarina Queenstownissa

Pariin viikkoon on mahtunut vähän kaikenlaista. Töitä on edelleen riittänyt tarpeeksi ja rahaa on jäänyt hitusen talteen parin aktiviteetin varalle. Tehtiin mm. kämppiksen Jonin kanssa pimeesti pihatöitä muutamalle paikalliselle mamalle. Meidän työnkuvaan kuului auttaa pihatöissä eli haravoida, kitkeä rikkaruohoja, pestä uima-allasta jne. Erittäin suffelia hommaa ja verottoman palkan lisäksi saatiin luksus lounaat jälkiruokineen talon puolesta eli ei pöllömpi homma olleskaan. Nyt tällä hetkellä oon töissä tosi isolla työmaalla ja duunia riittänee niin pitkäks aikaa kun vaan haluun painaa menemään. Tehdään asfalttia, kaivetaan putkia esiin ja muuta fyysistä duunia mikä kyllä passaa oikein hyvin. Työkaverit on kunnon vanhanliiton duunareita ja ne kyllä tietää miten hommat kuuluu tehdä ja koska pidetään körssin mittanen tauko. Nyt kun on alkanut jo kunnon kelitkin niin työpäivän jälkeen pomot on pitänyt työntekijöiden nesteytyksestä huolen ja ollaan jääty juomaan monena päivänä kylmää bisseä ja heittämään lähmää koko porukalla.

Italialaisen Manuelin meille myymä auto ei ole osottautunut ihan  niin helmeksi kuin me luultiin. Kolmen viikon ajon jälkeen pamahti ensiksi starttimoottori rikki ja nyt viime viikolla jäähdytinnesteen tankkiin tuli reikä jonka seurauksena koko moottori voi olla dead and gone. Kattoo mikä on mekaanikon diagnoosi ja pitääkö passiittaa koko kiesi peltipurkkien hautausmaalle. Onneks on kavereita jotka lainaa autoa tarvittaessa ja kuskaa duuniin aamusin.

Kämpällä ravaa kokoajan vieraita ja ollaan majotettu iso kasa jengiä väliaikasesti muutaman oluen vuokramaksua vastaan. On kiva tavata kokoajan uusia ihmisiä ja kuulla uusia juttuja. Täällä reissun päällä tulee ylipäätäänkin opittua ja koettua kokoajan jotain uutta. Asioita tulee kelailtua jotenkin eri perspektiivistä ja voikin kliseisesti sanoa, että kyllä se matkustaminen avartaa.

Milford track

Elämä Queenstownissa sujuu mainiosti. On erittäin lepposta kun on oma kämppä ja auto käytössä. Ei tarvitse kattoa omien kamojensa perään ja muutenkin elämä on huomattavasti mukavampaa ja huolettomampaa kuin hostelleissa. Kämppisten kanssa on sujunu tosi hyvin eikä toistaseksi ole syntynyt mitään ongelmia ja homma pelittää. Töitä on riittänyt tarpeeksi ja olin vajaat kolme viikkoa hionta firmassa töissä ja se kyllä riitti siltä saralta, koska työ oli aika raskasta, pölystä ja muutenkin hanurista :-) Sen jälkeen oon ollu erilaisissa raksa hommissa, kuskina ja muuttomiehenä. Palkka on minimi eli joku 9e tunnilta, mutta työnvälitysfirmaa yksin pyörittävä Mike on hyvä tyyppi ja se heittää ja hakee joka päivä meijät kaikki työntekijät töistä.

Lämpömittarin lukemat on tässä viimeisten viikkojen aikana noussut sinne parinkympin paremmalle puolelle ja shortsit ja t-paidat on viimein nähneet päivänvalon. Vapaa aika on tullutkin käytettyä lähinnä ulkoilemalla ja lähitienoon trekki reittejä koluten. Valinnan varaa on paljon ja pystyt valita itelles sopivan pitusen ja näkösen reitin mieles mukaan vaikka joka päivä. 
Kalastamaankin ois tarkotus päästä mahollisimman nopeasti sillä oon kuullut, että tässä vieressä on erittäin tykit kalastus mahdollisuudet. Sain parilta kivenkovalta kalamiheltä jo muutamat secret spotit selville ja ens liksasta pitäis vielä lohkasta kalastusluvat kuntoon niin pääsis uittamaan vihdoin sitä paikallista rapalaa. 
Muutamat fresbeet on tullut ostettua ja Queenstown parkin fribarata on tullut muutaman kerran heitettyä. 18-väyläinen ja erittäin idylinen ja huollettu, valitettavasti vähän liian helppo, eikä tarpeeks jujuja mutta heittelee sitä ihan mielellään.

Milford track vaellusreitin lumivyöry tilanne tasaantui vihdoin ja viimein, joten päästiin tekemään vaellus jonka perässä me alunperin saavuttiin Queenstowniin. Milford track on Uuden-Seelannin tunnetuin vaellusreitti ja se on yksi yhdeksästä "Great walks" reiteistä. Sen takia reitin tekeminen on suht kallista ja tosi suosittua. Vaelluskausi pyörähti just käyntiin ja kyseinen reitti on seuraavat kolme kuukautta buukattu joka päivältä täyteen. Reitin pituus on 55km ja se kävelemiseen varataan kolme yötä ja neljä kävelypäivää. Me tehtiin nopea päätös heti kun kuultiin, että reitti on taas auki ja saatiin seuraavalle viikonlopulle varattua erätuvista vaadittavat sänkypaikat ja ostettiin helikopteri kuljetus vaarallisten osuuksien varalle. Meillä kävi älytön tuuri säiden kanssa sillä kolme päivää neljästä paistoi aurinko ja yhtenä päivänä satoi vettä. Näkyvyys oli tosi hyvä ja päästiin nauttimaan täysin syystä hypetetyistä maisemista hyvillä fiiliksillä. Lumihuippusia vuoria, vesiputouksia (mm. maailman viidenneksi korkein Sutherland falls 580m) ja muutenkin satumaisia maisemia riitti joka päivälle. Ei jouduttu myöskään turvautumaan helikopteri kyytiin, koska hyvien säiden takia reitti oli turvallista kävellä ja meille palautetaan rahat maksetuista lipuista. Miehistö kesti, varusteet kesti, uskomaton reissu ei muuta kuin kohti seuraavia vaelluksia siis.

Asettautuminen Queenstowniin

Otettiin Iidan kanssa tosiaan auto alle ja suhattiin Queenstowniin kattelemaan meininkejä. Matkalla tänne alkoi hahmottamaan, että minkälaiseen maahan sitä oikein on paukkinut. Tuntu että reissu ois vasta kunnolla alkanut ja oli kiva olla tien päällä. Ohitettiin Uuden-Seelannin isoin vuori Mount Cook ja muutenkin kaahailtiin himmeissä maisemissa vaikka näkyvyys ei sateen takia mikään paras ollutkaan. Saavuttiin Queenstowniin seitsemän tunnin ajon jälkeen. Tarkotus oli tulla tänne moikkaamaan kavereita, eikä jäädä sen pidemmäksi aikaa, koska ajateltiin tulla tänne myöhemmin vähän isommalla budjetilla varustettuna, jotta vois laittaa rahaa vähän aktiviteetteihinkin. Queenstownissa on nimittäin sellanen paikka johon tullaan tuhlaamaan rahaa eikä säästämään sitä. Toisin kuitenkin kävi. Kun tälläseen maailmanluokan paikkaan tulee on sitä näköjään yllättävän helppo jumahtaa aloilleen. Asetuttiin halpaan hostelliin ja tavattiin suunnitelmien mukaisesti vanha tuttu porukka Christchurchista ja juhlittiin toki jälleennäkemistä huiman viikon erossa olon jälkeen muutamassa Queenstownin sadasta baarissa. 

Queenstown on Uuden-Seelannin yksi suosituimmista matkustus kohteista, joka sijaitsee isojen lumihuippuisten vuorten keskellä wakatipu järven rannalla. Talvisin tää on vilkas laskettelu kaupunki, joka kesällä taas muuttuu aktiviteettien ja extreme urheilun luvatuksi kaupungiksi. Täällä voi tehä lähes mitä vaan jos gillaa löytyy, bungy hyppy on mm. lähtöisin just näiltä samoilta tonteilta. Täällä asuu vaan noin 11000 paikallista, mutta turisteja pyörii varmaan saman verran jaloissa ympäri vuoden. Täällä pitäisi periaatteessa olla tällä hetkellä hiljaisin hetki vuodesta, koska laskettelu sesonki on just loppunut valitettavasti ja säät ei ole vielä parhaimmillaan aktiviteettien kannalta. Meidän piti tulla tänne tekemään muutamat vaellukset viereisille reiteille, mutta selvisikin että korkealle menevät reitit on vielä toistaiseksi lumen peitossa eikä niitä ole mahollista kävellä ainakaan vielä muutamaan viikkoon. 

Auto, vaatteet ja muu shoppailu Christchurchissä oli kaivanut ison loven mun lompakkoon eikä auttanut muu kuin lähteä duunin hakuun muutaman päivän levyttämisen jälkeen. Tälläkin kertaa kävi flaksi ja duunit natsasivat käytännössä samantien ja päädyin lähtemään suoraan työhaastattelusta raksalle. Jos jossain asiassa saa vähän elämässä valehdella ja käyttää värikynää niin se on mun mielestä työhaastattelut. :-P Oon ollut nyt reilu viikon hionta firmassa töissä ja mun työ on hioa ökykämppien kivilattioita tasaiseksi isoilla hiontakoneilla. Mul tais olla sen verran kovat hiomis skilssit ekalla viikolla, et töitä lohkes samassa firmassa ainakin vielä pariksi viikoksi eteenpäin. Suomalaisia pidetään kovina työntekijöinä täälläpäin ja Iida löysi kanssa samantien töitä ja tarjoilee täysillä vuoroilla yhessä Queenstownin suosituimmista pihvi ravintoloista. 

Päädyttiin yks päivä hostellilla selailemaan paikallisien sanomalehtien vuokrakämppiä ja niin siinä sitten kävi, että päädyttiin kirjoittamaan vuokrasopimus isosta omakotitalosta Fernhill nimisellä alueella, jota rikkaittenrinteeski vois haukkua. Meillä on viisi isoa makuuhuonetta, pari suihkua, pari vessaa, autotalli ja valmiiks kalustettu kämppä. Meijän lepposaan perheeseen kuuluu nyt kuusi saksalaista, yksi britti, minä ja Iida. Jaetaan makuuhuoneet kahteen pekkaan ja me kaikki maksetaan 320nzd eli n.200e /kk per sierainpari. Meijän kämppä on rinteen ylimmän tien varrella ja täältä näkee kaikkien talojen yli avautuvat himmeet maisemat. Parvekkeella on kiva naukkailla aamu sumppia ja katella wakitapu järvelle ja takana nouseville lumihuippusille vuorille. 
Ajateltiin kuukauden päivät asustella täällä ja odottaa kunnolla kesän alkamista ja vaellusreittien sulamista. Jos sitä sais hiottua sillä aika rahat kasaan vaikka laskuvarjohyppyä varten :-P

  

Maisemat parvekkeelta

Siina meijan kampan posse

Jaatiin duunimatkalla jumiin vuoren paalle lumisateen vuoksi

Arkea Christchurchissa

Kuukauden päivät tuli christchurchissa vietettyä ja aika kului kyllä tosi nopeesti. Arki meni pitkälti töissä käydessä ja illat hostellilla lepposasti hengaillessa. Viikonloput sit taas juhliessa eli samat kuviot kuin siellä kotosuomessakin siis. Kun melkein kuukauden tuli samassa paikassa vietettyä niin viikkojen rutiinit alkoi tuntua jo ihan normaalilta arjelta ja hostelli melkein kuin kodilta. Hostellilla jengi vaihtu tasaiseen tahtiin, mutta paljon myös samoja naamoja jumitti mestoilla pidempään mun kanssa. Läiskittiin tsettiä, katottiin rugbya, grillailtiin ja leikkasinhan mä yhen saksalaisen mimmin hiuksetkin tossa yks päivä (ihmettelen edelleen miten mun annettiin se tehdä) ja kaikki kyseli oonko ollu duunissa parturina, joten pitänee harkita uravalintaa vielä uudelleen. 

Paikallinen porukka eli kiwit niinkun ne itseensä kutsuu on yleensäottaen tosi ystävällistä ja ulospäin suuntautunutta kansaa. Joidenkin kiwi-englannista on vähän vaikea aina saada kunnolla selvää esim vanhat patukkaniskat mun duunissa vääns sellasta slangia ja nopealla tempolla, että pienemmästäkin tippuu kärryiltä. 


Kolme viikkoa tuli lusittua samassa työpaikassa ja päätin, että se saa riittää ja oli aika nostaa kytkintä. Kuin taivaanlahjana mulle on siunaantunut reissukaveri. Selvisi että vanha liittolainen Iida on Uudessa Seelannissa myös working holidayn merkeissä ja päätettiin yhdistää voimat ja reissata kimpassa. Iidan otti lennon Aucklandista Christchurchiin ja samantien suoraan lentokentältä lähdettiin yyteröimään potentiaalisia auto kanditaatteja. No kolmen auton näytöissä käytiin ja päädyttiin ostamaan Mazda MPV vm 1994. Mittarissa n. 247000km ja hinta 2450nzd eli vajaat 1600e. Normaalin perheauton tapainen menopeli, mutta siitä on karsittu takapenkit pois ja laitettu tilalle kahen nukuttava sänky. Hintaan kuulu myös retkikeitin, astiat, työkaluja, virveli jne. Italialainen reissari, joka myi ton auton meille oli lähdössä ite jatkamaan matkaansa Aasiaan joten sen oli päästävä autosta ja roinasta eroon nopeasti ja saatiin sen takia leivottua ihan hyvä diili aikaiseksi. 
Juhlittiin jälleennäkemistä Iidan kanssa ja uutta autoa kavereiden kämpillä, josta lähdettiin yon sitten yön pikkutunneilla tekemään Iidan kanssa pienimuotoinen sniikkaus aidatulle alueelle keskustan Red zonelle ja autioihin taloihin. Käytiin myös Casinolla kokeilemassa onnea rullan ja black jackin muodossa. Helppo arvata miten siinä sitten kävi.. ;)
Nyt ollaan tienpäällä ja karavaani kulkee. Suunniteltiin valua alas etelään päin ja Queenstownin lähimaastoon, jossa napataan kiinni saksalainen porukka, johon aikasemmin tutustuin ja käydään todennäköisesti heittämässä niiden kanssa varmaan uuden Seelannin tunnetuin vaellusreitti milford track. Tällä hetkellä siellä on reitin varrella avalance warning eli lunta voi tulla niskaan, mutta eiköhän niistä jotenkin selvitä!

Icefest Hagley parkissa

Tuolla tuli kolme viikonloppua vietettya

Naiden kanssa tulisi seuraavat puoli vuotta parjata :)

Mites toi veden vari

Ensimmäiset askeleet

Saavuin Uuteen-Seelantiin ja tarkemmin ottaen Christchurchin kaupunkiin n. 30 tunnin lentämisen jälkeen. Lennot vähän myöhästeli, mutta ilman sen kummempia saavuin perille ja aloin ettiä majapaikkaa lepuuttamaan mun väsyneitä raajoja. Pienen kyselyn jälkeen päädyin yhteen kaupungin halvimmista hostelleista, jossa jaan huoneen viiden muun reissarin kanssa. Hinta BackBackerHostel-kortin kanssa n. 13e/yö. Talon asukit on nuoria reissareita (poislukien paria gonahtanutta vakkaria) ja suurin osa käy töissä tai ettii niitä.

Christchurch sijaitsee eteläsaarella ja on Uuden-Seelannin toiseksi suurin kaupunki, populaa sellaset rapiat 350 tuhatta. Viime vuoden helmikuussa täällä oli iso maanjäristys ja sen vuoksi koko kaupunki on edelleen ihan palasina ja paljon paikkoja on kiinni esim ydinkeskustaan ei pääse ollenkaan vaan se on sotilaiden vartioimana korjausten aikana. Tää on hyvä vaihtoehtoinen kaupunki pohjoissaaren Aucklandille reissun aloittamiseen. Tällä hetkellä duuniakin on hyvin tarjolla varsinkin raavaille ja komeille mun kaltasille äijille löytyy kyllä raksahommia tai vastaavaa. Mimmien tilanne on hankalampi, koska paljon esim palvelualojen duuneja on edelleen kiinni järistysten seurauksena.

Pari ensimmäistä päivää täällä mulla meni jetlagia kuositellessa ja virastoissa ravatessa. Sain avattua itelleni tilin paikallisessa pankissa ja hommasin IRD numeron (vähänniinkun verokortin) , joita ilman ei pysty tekemään duunia. Poistin myös prepaid kortin kännykkään ja aloin ettiä töitä. Kävi aika hyvä munkki ja sain jo heti toisena päivänä duunipaikan paikallisesta k-raudasta. Oon nyt viikon ollut siellä ja mun duuni on hyllytellä puutavaraa, kasata asiakkaiden tilauksia ja autella vakkareita eri nakkien muodossa. Mulle maksetaan 16nzd/h, joka on ihan hyvin verrattuna 13nzd minimi tuntipalkkaan jota moni täällä saa. Teen yhdeksän tuntista päivää ja työpaikka on vaan 10min kävelymatkan päässä hostellilta, joten kelasin pysytellä vielä pari viikkoa tuolla ja säästää vähän rahaa.

 Monilla reissaajista on täällä oma auto käytössä ja ollaan kierrelty kaupunkia ja lähialueita kimpassa. Oman auton hankinta kiinnostais myös meikäläistä, mutta se ei taida olla ajankohtasta ihan vielä. Neljä kaveria hostellilta muutti omaan kämppään viime perjantaina ja oltiin tupareissa koko hostellin voimin. Siellä viimeistään tutustu porukkaan kunnolla sosiaalisen tilan avustuksella. Tänään illalla on tiedossa grillausta hostellilla eli jeppis meininki siis kaikinpuolin ja hommat lähtenyt tosi hyvin rullailemaan omalla painollaan. Mieli tekis jo nyt lähteä kiertää mestoihin, joista jengi on silmät säihkyen kertonu, mut louvoo kun ei vaan vielä oo niin pitää malttaa vielä jonkin aikaa.

Takana häämöttää Christchurch

Sortunut katsomo keskustassa

Tuparien meisingit

Autoretki kukkuloille

Johdanto :D

Kyllästyin kivireen vetämiseen ja eräänä viikonloppu aamuna päässäni kristallisoitui ajatus lähteä Uuteen-Seelantiin karkuun Suomen paatunutta ja rutinoitunutta talvea.  Asiaa sen enempää pyörittelemättä kärkyin yhdensuuntaisen lentolipun ja veistin työviisumin vuodeksi. 

Tarkoitus olisi kierrellä maata ympäri ristiin rastiin samalla duunia tehden, mutta samalla pitäen vapaudenkaiho otsalohkossa ensisijaisena päämääränä. 

Anyways parin kuukauden loma Suomessa ja Euroopan reissu ei yhtään ainakaan kartuttanut mun talvella huolellisesti sukanvarteen tunkemaa pesämunaa, joten kengännauhabudjetilla mennään.  Toivottavasti töitä siis löytyy sillä mikään halpa maa ei ole kyseessä vaan about Suomen hintatasoa odotettavissa. Transportaatio, bunkkaaminen ja aktiviteetit toki maksaa joka paikassa, joten tuskin sitä oravanpyörän polkemista karkuun pääsee vaikka toisella puolella maailmaa onkin.       

Uuden-Seelannin valitsin Aussien ja Kanadan sijaan (joissa working holiday olisi myös ollut mahdollista) sen luonnon, snadiuden ja harrastus mahdollisuuksien vuoksi. Tarkotus ois trekata, surffata, raftata, dyykata, zorbata, haikata, baikata, jne, joten gillaa tulis jostain haalia.  

Tätä Singaporen lentokentällä kirjoittaessa mahaan on kertynyt jo jonkin verran perhosia ja tuleekin kelattua, että lähtiköhän sitä liian takki auki liikenteeseen. No se tullaan näkemään myöhemmin, että oliko se viikonlopun luovassa krapulassa tehty lähtöpäätös mistään kotoisin..? :p                                                                                       

Ajattelin päivitellä blogia säännöllisen epäsäännöllisesti muutaman kerran kuussa ja lisäillä mahdollisesti kuvia ja videoita myös tänne.     

Veljet saattohommissa