Kingdom Of Tonga

Wellingtonin jälkeen olikin jo aika suunnata keula kohti Aucklandia, johon käytiin palauttamassa meidän vuokra-auto. Kaikinpuolin hyvät fiilikset jäi roadtripistä vaikka välillä tulikin sorruttua junnumaiseen sykkimiseen ja auton trippimittariin kertyi kolmetuhatta kilometriä kahden viikon ajon jälkeen.
No ei hätiä mitiä sillä chilliä meninkiä oli tiedossa sillä otettiin lento pieneen Tongan kuningaskuntaan Tyynellevaltamerelle. Paikallinen väestö on maailman lihavin kansa ja siellä arvostetaan syömistä ja levyttämistä ilman turhaa höntyilemistä. Ei ollut siis huhupuheita, että aika käytännössä pysähtyy Tongalle saapuessa. Ensimmäiset pari päivää vietettiin Tongatapun Nuku'alofassa ja päästiin ottamaan osaa Kava-seremoniaan, jossa juodaan kavaa eli olutta miedompaa kuraveden näköistä nestettä ringissä miesten kesken. Reilun kolmen litran kaatamisen jälkeen tuli siitä unelias ja vähän huimaava olo. Kokemuksena kiva sillä äijien kesken on aina jees heittää läpyskää.

Maanantaina hypättiin lauttaan, joka kuljetti meidät yön yli kohti Ha'apain saariryhmää. Lautta ja kannella nukkuminen oli jo itsessään mielenkiintoisia kokemuksia. Pangailla Ha'apain pääsaarella lähdettiin etsimään keinoa päästä pienelle saarelle nimeltä Uoleva. Löydettiin heppu kalastamasta, jonka perheellä on guesthouse kyseisellä saarella ja saatiin kyyti hoidettua. Saari oli kuin paratiisiin olisi saapunut sillä valkoinen hiekka, palmut, riippumatot ja turkoosi vesi asumattomalla saarella oli juuri se mitä me oltiin haettukin. Viikon verran tuli otettua ultimaattisen rennosti lueskellen, snorklaillen ja nukkuen. Paikan Isäntä Soni osottautui hyväksi tarinankertojaksi ja yli 20 vuoden aikana oli saarella ehtinyt sattua ja tapahtua kaikenlaista. Viimeisenä iltana meille valmistettiin illallinen perinteisessä Umussa eli rosvopaistin tapaan maahan kaivetussa kuopassa, jossa kalat, lihat ja kookokset käärittiin Talolehtien sisään ja annettiin muhia monta tuntia.

Viikon jälkeen meidän oli tarkoitus lentää Pangaista takaisin Tongatapuun, mutta lentokentälle viimetinkaan liftaamisen jälkeen meidän nimiä ei löytynytkään jostain syystä koneen nimilistasta. Ei auttanut kuin odotella seuraavaan päivään ja tulla kentälle uuden yrityksen toivossa. Taas kävi sama homma ja vaikka oltiin maksettu lipuista niin pieni 15-paikkanen kone oli taas liian täyteen buukattu. Kävi hirveä tuuri sillä pari kilttiä paikallista tyttöä luovutti meille niiden istumapaikat ja niiden avulla ehdittiin kuin ehdittiinkin meidän jatkolennolle takaisin Uuteen-Seelantiin. Onneksi vielä löytyy näin hienoja ja ystävällisiä ihmisiä maailmasta :-)

Pohjoissaari med Jussi

Pohoissaaren kierros pärähti käyntiin pääkaupungista Wellingtonista. Parin päivän kaupungissa palloilusta jäi mieleen Te Papa museo, jossa oli mm. sinivalaan luut koottuna ja näyttely videopelien historiasta, jossa pääsi pelaamaan nostalgisissa fiiliksissä koneita ja konsoleita joka vuosikymmeneltä aina pac manista ja kasibittisen mariosta lähtien.

Pari kaveria oli vinkannut autofirmasta, joka antaa sulle auton ajettavaksi ilmaiseksi jos ajat sen Wellingtonista Aucklandiin 48 tunnissa. Päätin ottaa diilin kopille ja mulle lyötiin uudenkarhean Toyotan avaimet käteen. Matkalla Aucklandiin kävin moikkaamassa vanhoja frendejä Raglanin surffikylässä länsirannalla. Sitten ennen auton luovutusta koitti suuri hetki nimittäin kävin hakemassa Jussin Aucklandin lentokentältä. Jussi skippasi duunit Suomessa ja tuli tonteille moikkaamaan viiden viikon ajaksi. Jälleennäkemisen riemu oli käsin kosketeltavissa.
Aucklandissa kuositettiin Jussin jetlagia x factorin yleisössä, kasinolla ja paikallisessa rugby pelissä. Sitten sai alkunsa parin viikon roadtrip kun haettiin paku vuokraamosta. Reitti kulki Northlandin kautta Coromandel Penisulaan, jossa ihmeteltiin Cathedral covea ja surffattiin Wangamatan himmeissä aalloissa. Matka jatkui nopean Rotorua koukun jälkeen Lake Taupolle, joka jäi pysyvästi mieleen. Nimittäin hypättiin laskuvarjohypyt 3.5 kilsasta ja tiputtiin vapaapudotuksella 2000m 45 sekunnin ajan. Aika wow experience ja elämäni himmein hyppy. Myös ilta kuumilla lähteillä ja bisset kuumassa vesiputouksessa jäi muistoihin.

Sitten vähän etelämpänä oli edessä päivän vaellus Tongariron luonnonpuistossa. Reitin varella on kolme tulivuorta, joista yksi purkautui kuukausi takaperin ja reitin kaikille osuuksille ei päässyt myös parkkipaikkojen määrä oli laskettu 60 autoon. Me tsempattiin mestoille jo ennen kuutta aamulla ja saatiin viimeisten joukossa parkkipaikka hoidettua. Sitten alkoi kiipeäminen ensin 1500 metriin, jossa päätettiin lähteä sivureitille valloittamaan Ngauruhoen 2300 metrin tulivuorta. Homma osoittautuikin vähän haasteellisemmaksi kuin aluksi kelattiin sillä rinne oli erittäin jyrkkä, tuuli ihan hullusti ja muiden kävelijöiden jaloista lähti liikkee kuumottavia kivivyöryjä. Niin siinä sitten kävi, että yksi iso murikka pääsi yllättämään takavasemmalta ja se jyräsi meikäläisen ranteen päältä. Olisi voinut tulla rumaakin jälkeä, mutta nyt selvittiin rikkinäisellä takilla ja verisellä ranteella. Jatkettiin takaiskusta huolimatta hammasta purren melkein huipulle saakka.

Kuumoittavat tulivuoret jäi taakse ja lentävät suomalaiset jatkoivat matkaansa Wellingtoniin, jossa tulikin vietettyä vähän pidempi tovi. Autossa nukkuminen, retkimuonitus ja järvissä peseytyminen on nastaa hommaa, mutta välillä pitää toki ladata akkuja ihmisten ilmoillakin. Wellingtonin yö elämää ja urbaania meininkiä pystyy iloisin mielin suositella vauvasta vaariin.