Asettautuminen Queenstowniin

Otettiin Iidan kanssa tosiaan auto alle ja suhattiin Queenstowniin kattelemaan meininkejä. Matkalla tänne alkoi hahmottamaan, että minkälaiseen maahan sitä oikein on paukkinut. Tuntu että reissu ois vasta kunnolla alkanut ja oli kiva olla tien päällä. Ohitettiin Uuden-Seelannin isoin vuori Mount Cook ja muutenkin kaahailtiin himmeissä maisemissa vaikka näkyvyys ei sateen takia mikään paras ollutkaan. Saavuttiin Queenstowniin seitsemän tunnin ajon jälkeen. Tarkotus oli tulla tänne moikkaamaan kavereita, eikä jäädä sen pidemmäksi aikaa, koska ajateltiin tulla tänne myöhemmin vähän isommalla budjetilla varustettuna, jotta vois laittaa rahaa vähän aktiviteetteihinkin. Queenstownissa on nimittäin sellanen paikka johon tullaan tuhlaamaan rahaa eikä säästämään sitä. Toisin kuitenkin kävi. Kun tälläseen maailmanluokan paikkaan tulee on sitä näköjään yllättävän helppo jumahtaa aloilleen. Asetuttiin halpaan hostelliin ja tavattiin suunnitelmien mukaisesti vanha tuttu porukka Christchurchista ja juhlittiin toki jälleennäkemistä huiman viikon erossa olon jälkeen muutamassa Queenstownin sadasta baarissa. 

Queenstown on Uuden-Seelannin yksi suosituimmista matkustus kohteista, joka sijaitsee isojen lumihuippuisten vuorten keskellä wakatipu järven rannalla. Talvisin tää on vilkas laskettelu kaupunki, joka kesällä taas muuttuu aktiviteettien ja extreme urheilun luvatuksi kaupungiksi. Täällä voi tehä lähes mitä vaan jos gillaa löytyy, bungy hyppy on mm. lähtöisin just näiltä samoilta tonteilta. Täällä asuu vaan noin 11000 paikallista, mutta turisteja pyörii varmaan saman verran jaloissa ympäri vuoden. Täällä pitäisi periaatteessa olla tällä hetkellä hiljaisin hetki vuodesta, koska laskettelu sesonki on just loppunut valitettavasti ja säät ei ole vielä parhaimmillaan aktiviteettien kannalta. Meidän piti tulla tänne tekemään muutamat vaellukset viereisille reiteille, mutta selvisikin että korkealle menevät reitit on vielä toistaiseksi lumen peitossa eikä niitä ole mahollista kävellä ainakaan vielä muutamaan viikkoon. 

Auto, vaatteet ja muu shoppailu Christchurchissä oli kaivanut ison loven mun lompakkoon eikä auttanut muu kuin lähteä duunin hakuun muutaman päivän levyttämisen jälkeen. Tälläkin kertaa kävi flaksi ja duunit natsasivat käytännössä samantien ja päädyin lähtemään suoraan työhaastattelusta raksalle. Jos jossain asiassa saa vähän elämässä valehdella ja käyttää värikynää niin se on mun mielestä työhaastattelut. :-P Oon ollut nyt reilu viikon hionta firmassa töissä ja mun työ on hioa ökykämppien kivilattioita tasaiseksi isoilla hiontakoneilla. Mul tais olla sen verran kovat hiomis skilssit ekalla viikolla, et töitä lohkes samassa firmassa ainakin vielä pariksi viikoksi eteenpäin. Suomalaisia pidetään kovina työntekijöinä täälläpäin ja Iida löysi kanssa samantien töitä ja tarjoilee täysillä vuoroilla yhessä Queenstownin suosituimmista pihvi ravintoloista. 

Päädyttiin yks päivä hostellilla selailemaan paikallisien sanomalehtien vuokrakämppiä ja niin siinä sitten kävi, että päädyttiin kirjoittamaan vuokrasopimus isosta omakotitalosta Fernhill nimisellä alueella, jota rikkaittenrinteeski vois haukkua. Meillä on viisi isoa makuuhuonetta, pari suihkua, pari vessaa, autotalli ja valmiiks kalustettu kämppä. Meijän lepposaan perheeseen kuuluu nyt kuusi saksalaista, yksi britti, minä ja Iida. Jaetaan makuuhuoneet kahteen pekkaan ja me kaikki maksetaan 320nzd eli n.200e /kk per sierainpari. Meijän kämppä on rinteen ylimmän tien varrella ja täältä näkee kaikkien talojen yli avautuvat himmeet maisemat. Parvekkeella on kiva naukkailla aamu sumppia ja katella wakitapu järvelle ja takana nouseville lumihuippusille vuorille. 
Ajateltiin kuukauden päivät asustella täällä ja odottaa kunnolla kesän alkamista ja vaellusreittien sulamista. Jos sitä sais hiottua sillä aika rahat kasaan vaikka laskuvarjohyppyä varten :-P

  

Maisemat parvekkeelta

Siina meijan kampan posse

Jaatiin duunimatkalla jumiin vuoren paalle lumisateen vuoksi

Arkea Christchurchissa

Kuukauden päivät tuli christchurchissa vietettyä ja aika kului kyllä tosi nopeesti. Arki meni pitkälti töissä käydessä ja illat hostellilla lepposasti hengaillessa. Viikonloput sit taas juhliessa eli samat kuviot kuin siellä kotosuomessakin siis. Kun melkein kuukauden tuli samassa paikassa vietettyä niin viikkojen rutiinit alkoi tuntua jo ihan normaalilta arjelta ja hostelli melkein kuin kodilta. Hostellilla jengi vaihtu tasaiseen tahtiin, mutta paljon myös samoja naamoja jumitti mestoilla pidempään mun kanssa. Läiskittiin tsettiä, katottiin rugbya, grillailtiin ja leikkasinhan mä yhen saksalaisen mimmin hiuksetkin tossa yks päivä (ihmettelen edelleen miten mun annettiin se tehdä) ja kaikki kyseli oonko ollu duunissa parturina, joten pitänee harkita uravalintaa vielä uudelleen. 

Paikallinen porukka eli kiwit niinkun ne itseensä kutsuu on yleensäottaen tosi ystävällistä ja ulospäin suuntautunutta kansaa. Joidenkin kiwi-englannista on vähän vaikea aina saada kunnolla selvää esim vanhat patukkaniskat mun duunissa vääns sellasta slangia ja nopealla tempolla, että pienemmästäkin tippuu kärryiltä. 


Kolme viikkoa tuli lusittua samassa työpaikassa ja päätin, että se saa riittää ja oli aika nostaa kytkintä. Kuin taivaanlahjana mulle on siunaantunut reissukaveri. Selvisi että vanha liittolainen Iida on Uudessa Seelannissa myös working holidayn merkeissä ja päätettiin yhdistää voimat ja reissata kimpassa. Iidan otti lennon Aucklandista Christchurchiin ja samantien suoraan lentokentältä lähdettiin yyteröimään potentiaalisia auto kanditaatteja. No kolmen auton näytöissä käytiin ja päädyttiin ostamaan Mazda MPV vm 1994. Mittarissa n. 247000km ja hinta 2450nzd eli vajaat 1600e. Normaalin perheauton tapainen menopeli, mutta siitä on karsittu takapenkit pois ja laitettu tilalle kahen nukuttava sänky. Hintaan kuulu myös retkikeitin, astiat, työkaluja, virveli jne. Italialainen reissari, joka myi ton auton meille oli lähdössä ite jatkamaan matkaansa Aasiaan joten sen oli päästävä autosta ja roinasta eroon nopeasti ja saatiin sen takia leivottua ihan hyvä diili aikaiseksi. 
Juhlittiin jälleennäkemistä Iidan kanssa ja uutta autoa kavereiden kämpillä, josta lähdettiin yon sitten yön pikkutunneilla tekemään Iidan kanssa pienimuotoinen sniikkaus aidatulle alueelle keskustan Red zonelle ja autioihin taloihin. Käytiin myös Casinolla kokeilemassa onnea rullan ja black jackin muodossa. Helppo arvata miten siinä sitten kävi.. ;)
Nyt ollaan tienpäällä ja karavaani kulkee. Suunniteltiin valua alas etelään päin ja Queenstownin lähimaastoon, jossa napataan kiinni saksalainen porukka, johon aikasemmin tutustuin ja käydään todennäköisesti heittämässä niiden kanssa varmaan uuden Seelannin tunnetuin vaellusreitti milford track. Tällä hetkellä siellä on reitin varrella avalance warning eli lunta voi tulla niskaan, mutta eiköhän niistä jotenkin selvitä!

Icefest Hagley parkissa

Tuolla tuli kolme viikonloppua vietettya

Naiden kanssa tulisi seuraavat puoli vuotta parjata :)

Mites toi veden vari