Kingdom Of Tonga

Wellingtonin jälkeen olikin jo aika suunnata keula kohti Aucklandia, johon käytiin palauttamassa meidän vuokra-auto. Kaikinpuolin hyvät fiilikset jäi roadtripistä vaikka välillä tulikin sorruttua junnumaiseen sykkimiseen ja auton trippimittariin kertyi kolmetuhatta kilometriä kahden viikon ajon jälkeen.
No ei hätiä mitiä sillä chilliä meninkiä oli tiedossa sillä otettiin lento pieneen Tongan kuningaskuntaan Tyynellevaltamerelle. Paikallinen väestö on maailman lihavin kansa ja siellä arvostetaan syömistä ja levyttämistä ilman turhaa höntyilemistä. Ei ollut siis huhupuheita, että aika käytännössä pysähtyy Tongalle saapuessa. Ensimmäiset pari päivää vietettiin Tongatapun Nuku'alofassa ja päästiin ottamaan osaa Kava-seremoniaan, jossa juodaan kavaa eli olutta miedompaa kuraveden näköistä nestettä ringissä miesten kesken. Reilun kolmen litran kaatamisen jälkeen tuli siitä unelias ja vähän huimaava olo. Kokemuksena kiva sillä äijien kesken on aina jees heittää läpyskää.

Maanantaina hypättiin lauttaan, joka kuljetti meidät yön yli kohti Ha'apain saariryhmää. Lautta ja kannella nukkuminen oli jo itsessään mielenkiintoisia kokemuksia. Pangailla Ha'apain pääsaarella lähdettiin etsimään keinoa päästä pienelle saarelle nimeltä Uoleva. Löydettiin heppu kalastamasta, jonka perheellä on guesthouse kyseisellä saarella ja saatiin kyyti hoidettua. Saari oli kuin paratiisiin olisi saapunut sillä valkoinen hiekka, palmut, riippumatot ja turkoosi vesi asumattomalla saarella oli juuri se mitä me oltiin haettukin. Viikon verran tuli otettua ultimaattisen rennosti lueskellen, snorklaillen ja nukkuen. Paikan Isäntä Soni osottautui hyväksi tarinankertojaksi ja yli 20 vuoden aikana oli saarella ehtinyt sattua ja tapahtua kaikenlaista. Viimeisenä iltana meille valmistettiin illallinen perinteisessä Umussa eli rosvopaistin tapaan maahan kaivetussa kuopassa, jossa kalat, lihat ja kookokset käärittiin Talolehtien sisään ja annettiin muhia monta tuntia.

Viikon jälkeen meidän oli tarkoitus lentää Pangaista takaisin Tongatapuun, mutta lentokentälle viimetinkaan liftaamisen jälkeen meidän nimiä ei löytynytkään jostain syystä koneen nimilistasta. Ei auttanut kuin odotella seuraavaan päivään ja tulla kentälle uuden yrityksen toivossa. Taas kävi sama homma ja vaikka oltiin maksettu lipuista niin pieni 15-paikkanen kone oli taas liian täyteen buukattu. Kävi hirveä tuuri sillä pari kilttiä paikallista tyttöä luovutti meille niiden istumapaikat ja niiden avulla ehdittiin kuin ehdittiinkin meidän jatkolennolle takaisin Uuteen-Seelantiin. Onneksi vielä löytyy näin hienoja ja ystävällisiä ihmisiä maailmasta :-)